Mielestäni tärkein TVT:n opetuskäyttömuoto on, että jokaisella kurssilla on webissä oma kotisivu, jolla tiedotetaan kurssin asioista ja mahdollisesti julkaistaan jotain ratkaisuja kotitehtäviin tms. Tämä on myös pohja muunlaiselle TVT:n käytölle luokassa. Jos käytetään tallentavaa taulua, niin sen sisältö voidaan julkaista kotisivulla oppitunnin jälkeen. Jos tehdään projektitöitä tietokoneella, niin nekin voitaneen julkaista kotisivulla, ja opiskelijat voisivat vaikka kommentoida toistensa töitä webissä. Yliopistossa kurssikohtaiset kotisivut toimivat erittäin hyvin, ja olen yllättynyt, ettei samanlaista käytäntöä ole lukiossa, ainakaan Tampereen normaalikoululla.

Kirjassa [1] pohditaan opettajan roolia luokassa, erityisesti tietokoneavusteisella oppitunnilla. Kun aletaan etsiä tietoa webistä esim. projektityötä varten opettaja muuttuu ensisijaisesta tietolähteestä itsenäisen työskentelyn organisoijaksi ja (toivottavasti) tekniseksi avustajaksi tietokoneen käytössä. Jälkimmäisen roolin hallitsemiseen tarvitaan vankkaa tietoteknistä osaamista myös opettajalle.

Opettajan halu käyttää tietotekniikkaa onkin varmasti suurin TVT:n opetuskäytön lisääntymisen/vähentymisen vaikutin. TVT:n käyttö luokassa tarkoittaa mahdollisesti myös opettajan työmäärän lisääntymistä, jolloin laiska opettaja voisi jättää sen käyttämättä pelkästään mukavuussyistä. Yliopistolla on mielestäni malliikkaasti hoidettu eräs tähän liittyvä seikka: kurssikuvausten yhteydessä on maininta TVT:n käytöstä kurssilla, ikään kuin motivaattorina opiskelijalle.

Eräs TVT:an luokkakäyttöön liittyvä ongelma on luennollakin mainitut kännykät. Yksilönsuoja kieltää kuvaamasta oppituntia kameralla tai videokameralla ilman huoltajien lupaa, ja nykyään kännyköillä on mahdollista tehdä molempia. Mielestäni kännykät tuovat kuitenkin niin paljon mahdollisuuksia opetukseen, ja jatkossa varmasti yhä enemmän, ettei niitä tämän yksilönsuojakohdan nojalla kannata kokonaan kieltää. Eräällä seuraamallani äidinkielen tunnilla käytettiin kännyköitä tekstiviestien lähettämiseen ja samalla pohdittiin ilmaisutapoja rajoitetulla medialla (kännykkäviestiin mahtuu 160 merkkiä). En kuitenkaan usko, että jatkossakaan kännyköiden opetuskäyttö tulee lisääntymään. Tähän suurimpana syynä pidän yhtenäisyyden puutetta kännykkämalleissa ja verkon maksullisuutta.

Lähteet: [1]: Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö, Järvelä, Häkkinen, Lehtinen 2006