Tarkastelen ensin "perinteisten medioiden" vastikkeina toimivia digitaalisia medioita. Veikkaisin, että lähes jokaista ei-digitaalista mediaa kohti löytyy vastaava digitaalinen media. Kirjoja voi nykyään ladata netistä sähköisessä muodossa tekijänoikeuslakien niin salliessa tai ne salaa kiertäessä, esim. Peukaloisen retket löytyy alkuperäiskielellä skandinaavista kirjallisuutta julkaisevan Runeberg-projektin sivuilta (http://runeberg.org). Lehtiä voi niin ikään selata netistä, ja suurta osaa täysin ilmaiseksi. Radio- ja TV-lähetyksiä voi seurata internetistä, ja TV-lähetykset ovatkin jo Suomessa joka tapauksessa digitaalisia.

Entä näkyykö digitaalisten medioiden murros lapsen arjessa? Varmasti. Entä onko mikään lapsen kokema media enää ei-digitaalista? Veikkaisin, että yhä harvempi. Kirjoja lapsi haluaa varmasti vieläkin mieluummin lukea ei-digitaalisena, mutta toisaalta käsitykseni on, että lasten lukeminen harrastuksena on vähentynyt. Piirtely on ehkä pienelle lapselle kivempaa paperilla kuin tietokoneella. Perinteisillä barbie- ja toimintasankarileluilla, legoilla, junanradoilla yms. leikkiminen tuskin menettää suosiotaan. Ainakaan kokonaan.

Toisaalta sitten digitaalisten medioiden mukana ovat tulleet tietokonepelit, joille en oikein löydä vastiketta ei-digitaalisista medioista. Tietysti voisi ajatella, että esim. kun ennen lapsi leikki toisen kanssa Turtles-toimintasankarileluilla olohuoneen lattialla, niin nykyään he "leikkivät" verkon välityksellä pelaten jotain tietokonepeliä. Näissä kahdessa tapauksessa on varmasti syvällisiä eroja, mutta lähdetään nyt jollain tasolla vertaamaan näitä leikkejä.

Olohuoneenlattialeikki on tarkoituksettomampaa: lasten ohjaamat toimintasankarit saattavat välillä olla toisiaan vastaan ja välillä samalla puolella, ja leikin "juonenkulku" vaihtuilee useaan otteeseen. Tietokonepelissä lapset pelaavat joko toisiaan vastaan tai samalla puolella, ja tarkoituksena on suoriutua mahdollisimman hyvin. Pelin pelaaminen on palkitsevaa kun onnistuu etenemään pelissä, lattialeikki taas saattaa olla sosiaalisesti palkitsevaa. Lattialeikki on myös luovempaa: lapset kehittävät hahmojen väliset dialogit itse ja liittävät niihin itselleen ajankohtaisia asioita. Pelin pelaaminen taas saattaa kehittää abstraktia tai loogista ajattelua.

Entä miten digitaalista mediaa tulisi käyttää opetuksessa? Niiltä osin, miltä digitaalinen media on luonteeltaan samankaltaista kuin ei-digitaalinen (kirja <-> sähköinen kirja, lehti <-> nettilehti, käsin piirtely <-> tietokoneella piirtely), mielestäni on kasvatuksellisesti samantekevää, käytetäänkö digitaalista vai ei-digitaalista mediaa. Enemmän ratkaisee käytön sopivuus ja luontoystävällisyys: tarvitaanko kaikesta materiaalista paperiversiota? joudutaanko pitäämään jokin serveri päällä 24/7 jotta jokin juttu toimisi suunnitellulla tavalla? Toki digitaalisen median käytössä on se yleishyvä puoli että se totuttaa käyttäjän tietokonemaailmaan.

Sitten taas niiltä osin, miltä digitaalisilla medioilla on jotain annettavaa, mitä ei-digitaalisilla medioilla ei ole (esim. sosiaaliset mediat, pelit,...), tulisi pohtia mahdollista opetuskäyttöä. Pelit sopivat mielestäni erinomaisesti tehtäviin, joihin on vain yksi oikea vastaus. Esim. kielissä voitaisiin tehdä tietokoneelle tehtäviä, joissa tekstin eri kohtiin täytyy lisätä haluttu sana. Matematiikassa peleillä voitaisiin harjoittaa päässälaskutaitoja. Sosiaaliset mediat taas sopivat hyvin opetuksen järjestelyihin. Oppilaat voisivat lisätä omia tehtäviään sivulleen ja muut voisivat käydä kommentoimassa niitä, esimerkkinä tämän kurssin blogijärjestely.

Omassa aineessani matematiikassa olen yliopistoaikana törmännyt monenlaiseen digitaalisen median käyttöön, ja pidän käyttöä positiivisena asiana. Olen kuitenkin pessimistinen samanlaisen käytön soveltamisesta lukiolaisille saati nuoremmille oppilaille. Suurin apu tietokoneista tulee jotain laskentaohjelmistoa käytettäessä ja niiden osaamista ei voine vaatia vielä lukiolaisilta. Lisäksi ei voida olettaa, että jokaisella on kotonaan mahdollisuus tehtävien suorittamiseen tai puhtaaksikirjoittamiseen koneella. Yliopistossa tämä toimii, koska jokaisella on pääsy koulun ATK-luokkiin. Ehkä samanlaista systeemiä tarvittaisiin lukioihin.