Käymistäni yliopistokursseista monet käyttävät hyväkseen verkkoympäristöjä, mutta vain osassa niistä verkkoympäristöllä on todella saavutettu hyötyä verrattuna tavallisiin kiinteäsisältöisiin tai "puoli"kiinteäsisältöisiin kurssikotisivuihin. Sosiaalisten verkkoympäristöjen käyttö näyttäytyy usein opiskelijalle vain yhtenä riesana verrattuna kiinteään kurssisivustoon webissä - täytyy kirjautua sisään verkkoympäristöön ja uudelle käyttäjälle tiedonhaku sieltä on vaikeahkoa. Sitten taas osassa näistä kursseista, jotka käyttävät sosiaalista verkkoympäristöä, tästä käytöstä on todella hyötyä ja sen käyttö on olennainen osa kurssia. Esimerkiksi matemaattisen mallinnuksen verkkokursseissa sen lisäksi, että omat harjoitustehtävät on jätettävä pdf-tiedostoina muiden ryhmien nähtäville, täytyy käydä kommentoimassa muiden palauttamia harjoitustehtäviä. Tässä korostuu hyvin myös oppimisen sosiaalinen ulottuvuus.

Tämän kurssin videoluennot ovat mielestäni hyvä esimerkki opetuksesta, johon on helppo osallistua verkon välityksellä. Uskon, että tulevaisuudessa samankaltaisia ratkaisuja tullaan käyttämään lukio- ja ehkä jopa yläkouluopetuksessa. Tällöin korostuu opettajan rooli myös kurinpitäjänä, mikä nostaa esiin erään vaikean kysymyksen: Millaista on kurinpito verkon välityksellä? Itselleni nousee tästä aihealueesta mieleen armeijassa viestinnässä käytettävä termi (tai käyttötavasta riippuen myös voimasana) "linjakuri", joka pitää sisällään viestintälaitteiden käyttöön liittyvää normistoa ja käyttömuodon rajaamista. Ehkä samanlaiseen täsmälliseen ja järjestelmälliseen ilmaisumuotoon ei kuitenkaan verkko-opetuksessa kannata pyrkiä. Vai kannattaako?

Toki kurinpitokysymykseen voi törmätä myös yliopisto-opetuksessa. Eräällä kurssin P5 luennolla huomattiin, kuinka helposti chattiruudun keskustelu saattaa eksyä sivupoluille. Jos näin käy yliopisto-opiskelijoiden kesken, niin kuinka paljon useammin niin käy esim. lukio-opiskelijoiden kesken?

Verkkoympäristöjen (esim. moodle, ao4) käyttö on sekä opettajalle että opiskelijoille helppoa. En silti pitäisi pahana luennolla mainittua "säätämistä", että opettaja tekisi oman verkkoympäristön, joka palvelisi juuri sen kurssin tarkoitusperiä. Suunnitelmallisesti tehdyt yleiset verkkoympäristöt ovat toki hyviä, mutta jossakin kurssissa saatetaan tarvita jotain tiettyä verkkoympäristön ominaisuutta, mitä ei muissa kursseissa tarvita. Esimerkiksi juuri mainitsemissani matemaattisen mallinnuksen kursseissa tuli usein vastaan tilanne, jossa halusi kommentoida toisen ryhmän harjoitustyön jotain tiettyä kaavaa. Tällöin olisi luontevaa käyttää jotain LATEX-tyyppistä merkintäkoodia, jota verkkoympäristö sitten osaisi esittää oikein (en nyt muuten enää olekaan varma, tukiko käytetty ao4 tällaista mahdollisuutta). Tokikaan aina ei kannata keksiä pyörää uudelleen, mutta joskus itse tekemisestä voi olla muutakin hyötyä kuin omien taitojen ylläpito.